Uusi Etusivu 2017

Historiaa pähkinänkuoressa

Varhaisvaiheita ja kehitystä maailmalla

  • kiinalaisen tarun mukaan 2500 vuotta eaa Keisari Nyn-Kwa keksii suu-urun, joka toimii vapaalehdykkäperiaatteella, niin kuin myöhemmin keksittävät harmonikkasoittimet. Suu-urku tunnetaan Kiinassa nimellä sheng ja Japanissa nimellä sho.
  • 1800-luvun alkupuolella useissa Euroopan maissa kiinnostutaan vapaalehdykkäsoittimista ja monia erilaisia vapaalehdykkäperiaatteella toimivia soittimia aletaan kehitellä.
  • 1822 Christian Friedrich Ludwig Buschmann rakentaa Handaeolinen, harmonikan ensimmäisen varsinaisen esimuodon, Berliinissä. Tämä on parannettu versio aiemmin valmistuneesta Aura-soittimesta, joka oli tarkoitettu apuvälineeksi klaveerin ja urkujen virittämiseen. Alussa soittimet ovat pienikokoisia ja niissä on vain vähän näppäimiä. Ne toimivat vaihtoäänisesti.
  • 1829 Cyril Demian patentoi Accordion-soittimen Wienissä.
  • 1829 Charles Wheatstone patentoi Concertinan Lontoossa.
  • 1834 Carl Friedrich Uhlig kehittää Konzertinan Chemnitzissä, Saksissa.
  • 1838 itävaltalainen Matthäus Bauer keksii kielipenkin.
  • 1840 L. Douce rakentaa ja patentoi accordéon-harmonieux -nimisen samanäänisen harmonikan.
  • 1840-luvulla Heinrich Band kehittää Bandoneonin Saksassa.
  • 1846 Jacob Alexandre keksii rekisterien/äänikertojen käytön.
  • 1850 Franz Walther valmistaa ensimmäisen kromaattisen näppäinharmonikan Wienissä.
  • 1800-luvun puolivälin paikkeilla lukuisia harmonikkatehtaita syntyy eri puolille Eurooppaa sekä Venäjän Tulaan.
  • 1852 ranskalainen Philippe-Joseph Bouton soveltaa harmonikkaan pianokoskettimien tapaista koskettimistoa, jossa joka toinen kosketin on musta ja joka toinen valkoinen.
  • 1854 Matthäus Bauer esittelee pianokoskettimin varustetun harmonikan Itävallassa.
  • 1870-luvulla muotoutuu samanääninen, kvinttiympyrän mukaisesti järjestetty standardibasso.
  • 1800–1900-lukujen vaihteessa samanääniset harmonikat yleistyvät nopeasti.
  • 1906 Dan Boudini valmistaa Ranskassa ensimmäiset kromaattisella bassojärjestelmällä varustetut harmonikat (ns. melodiabasso).
  • 1900-luvun alussa vakiintuvat näppäinharmonikan diskanttisormion kaksi päätyyppiä. Äänikertoja on tavallisesti neljä. Keksitään myös casottokuilu.
  • 1909 valmistetaan Pietro Deirolle Amerikassa pianokoskettimin varustettu harmonikka.
  • 1911 Belgiassa keksitään convertor-järjestelmä, joka muuttaa standardibassojärjestelmän sointubassonäppäimet 3- tai 4-riviseksi kromaattiseksi sormioksi (ns. melodiabasso).
  • 1920-luvulla selluloidin käyttö harmonikan pintamateriaalina yleistyy.
  • 1935 Kansainvälinen harmonikkaliitto perustetaan Pariisissa.
  • 1938 pidetään ensimmäinen Coupe Mondiale -kilpailu, joka järjestetään säännöllisesti vuodesta 1948 lähtien.
  • 1950-luvun lopulta ja 1960-luvulta alkaen taidemusiikkisäveltäjät kiinnostuvat harmonikasta ja originaalimusiikkia alkaa syntyä.
  • 1960-luvulla aloitetaan melodiabassoharmonikkojen sarjavalmistus ja vähitellen niitä kehitetään myös pienille lapsille soveltuviksi.

Harmonikka Suomessa

  • 1800-luvun puolivälin jälkeen harmonikka kulkeutuu Suomeen. Siitä tulee nopeasti kansan ja pelimannien suosima soitin. Ensimmäiset harmonikat ovat pienikokoisia 1- ja 2-rivisiä ja niissä on vain muutama bassonäppäin.
  • 1885 painetaan Martin Paulin toimittama ensimmäinen suomalainen harmonikkakoulu. Paul myös tarjoaa soitto-opetusta sekä esiintyy.
  • 1906 tai 1907 valmistuu tiettävästi ensimmäinen Suomessa rakennettu harmonikka, jonka tekijä on Johan Huuman Kotkasta.
  • 1900-luvun alussa Suomessa kiertelee italialaisia soittajia ja he herättävät soitollaan laajaa huomiota.
  • 1920-luvulta alkaen myös suomalaisia harmonikansoittajia alkaa ilmestyä esiintymislavoille. Näihin aikoihin amerikkalainen harmonikkanuottikirjallisuus leviää Suomeen. Soittimet ovat jo 4- tai 5-rivisiä kromaattisia standardibassoharmonikkoja.
  • 1920-luvun alkupuolella Nestori Kukkola perustaa Viipuriin harmonikkakorjaamon ja alkaa 1920-luvun lopulla valmistaa itse harmonikkoja. Liikkeen nimeksi tuli Soitin Oy. Liike toimii Viipurissa talvisotaan asti ja siirtyy sen jälkeen Lahteen, jossa v. 1956 lopettaa toimintansa.
  • 1920-luvun alussa Aarne Koski aloittaa harmonikkakorjaamon Inkeroisissa ja v. 1932 hänen perustamansa Harmonikka Oy aloittaa soittimien valmistuksen. Liike muuttaa omaan toimitaloon Kouvolassa v. 1950 ja pitkään Pohjoismaiden ainoana toiminut harmonikkatehdas lopettaa toimintansa v. 1995.
  • 1925 järjestetään Suomen ensimmäiset harmonikkakilpailut.
  • 1928 Johan Homan esiintyy ensimmäisenä hanuristina Suomen Yleisradiossa.
  • 1930–1950-luvut ovat suomalaisen harmonikan ”kulta-aikaa”. Harmonikka on hyvin suosittu ja sillä on keskeinen rooli tanssiorkestereissa.
  • 1934 Viljo Vesterinen voittaa ensimmäisenä suomalaisena Pohjoismaiden harmonikkamestaruuden.
  • 1940-luvulta lähtien aletaan julkaista erilaisia harmonikansoiton oppikirjoja.
  • 1940 lähtien järjestetään Suomenmestaruuskilpailuja vuosittain.
  • 1943 järjestetään Suomi–Ruotsi-harmonikkamaaottelu, jonka Suomi voittaa.
  • 1952 Suomen Harmonikkaliitto perustetaan ja v. 1973 liitto saa Hanuri-jäsenlehden.
  • 1960-luvulta alkaen harmonikansoittoa voi opiskella kansalais- ja työväenopistoissa.
  • 1970-luvun alussa harmonikka hyväksytään oppiaineeksi musiikkioppilaitoksiin.
  • 1972 Suomen musiikkioppilaitosten liitto hyväksyy ensimmäiset musiikkiopistoja varten tehdyt harmonikansoiton peruskurssitutkintovaatimukset.
  • 1972 Ikaalisten Sata-Häme Soi -juhlat ja Suomen Pelimannimestaruuskilpailut saavat alkunsa.
  • 1974 harmonikansoiton opetus alkaa Jyväskylän konservatoriossa, jonne perustetaan lehtoraatti v. 1976.
  • 1975 Harmonikansoiton opettajat ry perustetaan.
  • 1977 harmonikansoiton opetus alkaa Sibelius-Akatemiassa.
  • 1970-luvulta alkaen suomalaiset säveltäjät kiinnostuvat harmonikasta ja alkavat säveltää soittimelle originaalimusiikkia.
  • 1979 järjestetään ensimmäiset harmonikkaorkestereiden SM-kilpailut.
  • 1980 Suomen Harmonikkainstituutti perustetaan Ikaalisiin.
  • 1983 järjestetään ensimmäinen Kultainen harmonikka -kilpailu ja v. 1986 ensimmäinen Hopeinen harmonikka -kilpailu Sata-Häme Soi -juhlilla Ikaalisissa.
  • 1995 Suomen Harmonikkaliiton toimisto siirtyy Tampereelta Ikaalisiin.
  • 1997 ensimmäiset musiikin tohtorit, harmonikka pääaineenaan, valmistuvat Sibelius-Akatemiasta.
  • 2005 ensimmäinen kansainvälinen Primus Ikaalinen -kilpailu Ikaalisten Sata-Häme Soi -juhlilla.
  • 2006 Kimmo Mattila valitaan Kansainvälisen Harmonikkaliiton CIA:n pääsihteeriksi ja liiton keskustoimisto siirtyy Ikaalisten Hanuritaloon
  • 2014 Suomalaisen Harmonikan historia -kirja julkaistaan liiton ja Harmonikkainstituutin yhteistyönä
  • 2015 Kansainvälinen Coupe Mondiale -kilpailu järjestetään Suomessa 40 vuoden jälkeen. (Turku 6.-11.10.2015)
  • 2016 Sastamalan koulutuskuntayhtymä lakkauttaa Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen Harmonikanrakennuksen ammattikoulutuksen


Lähteet ja lisätietoa esimerkiksi:

Ahvenainen, Veikko 1980. Harmonikan käsikirja. Helsinki: Edition Fazer.


Asplund, Anneli, Hoppu, Petri, Laitinen, Heikki, Leisiö, Timo, Saha, Hannu & Wes­terholm, Simo 2006. Suomen musiikin historia. Kansanmusiikki. Porvoo: WSOY.


Hirn, Sven 1997. Sävelten tahtiin. Populaarimusiikki Suomessa ennen itsenäisyyttämme. Kansan­musiikki-instituutin julkaisuja 44. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.


Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa 2003. Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. Por­voo: WSOY.


Juvonen, Antti 1984. Harmonikka, sen kehitys, rakenne ja sormittamisen periaatteet. Pro Gradu tutkimus, Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitos. Ikaalinen: Suomen har­monikkains­tituutti.


Kjellström, Birgit 1976. Dragspel. Motala: Sohlmans Förlag.


Kotirinta, Pirkko 1982. Harmonikan kehityksestä ja roolista Suomen kansanmusiikissa. Teok­sessa Suomen harmonikkainstituutin vuosikirja 1/1981. Ikaalinen: Suomen harmo­nik­kains­tituutti, 109–124.


Kymäläinen, Helka 1994. Harmonikka taidemusiikissa. Ohjelmiston kehitys ja soittimelliset eri­tyis­piirteet. EST-julkaisusarja n:o 4. Helsinki: Sibelius-Akatemia ja Suomen Harmo­nik­kainsti­tuutti.


Nuotio, Aarne 1970. Harmonikansoiton vaiheita Suomessa. Teoksessa Erkki Melakoski (toim.) Rytmimusiikki. Helsinki: Otava, 206–228.


Rantanen, Matti 1977. Harmonikka. Teoksessa Otavan Iso Musiikkitietosanakirja osa 2. Keu­ruu: Otava, 524–529.


Väyrynen, Mika 1997. Mestarikurssi. Harmonikansoiton teknisiä periaatteita. Urjala: AMS-pro­duction.


Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Harmonikka


(koonnut Anita Aronen)

 

 

Suomen Harmonikkaliitto ry. Hanuritalo, Kyrösselänkatu 3 39500 IKAALINEN
puh. 03-4400222 fax 03-4589071